Siniset olivat pienet kärsineet silmät - siniset,
joita ympäröivät tulehtuneenpunaiset renkaat. Me
kummatkin tiesimme, että totisesti, kuljimme omituisia
polkuja. Surullista, melkein, taisin tuntea jotain
katsoessani häntä. "Harmittaa niin paljon", hänen
silmistään kihosi kuivia, säälittäviä kyyneliä,
"voisinpa olla yhtä tietämätön kuin he." Hän viittasi
lauseellaan ikkunan alla poukkoileviin
harmaakasvoisiin ihmisiin. Ymmärsin häntä, mutta en
halunnut ymmärtää. Hän oli saanut minut taas
suuttumaan typerällä, ylimielisellä asenteellaan.
Tuhahdin hiljaa, mutta en antanut halveksunnan kuulua
äänestäni. Tarkkailin hänen karheita kasvojaan. Ne
olivat rauhalliset ja mietteliäät, enkä usko hänen
huomanneen pientä mielenosoitustani. "Mitä te oikein
ajattelette?" kysyin. Yllätyin oman ääneni
pingottuneisuutta. Kevyt sade sai minut aina
hermostumaan.



- Mielenkiintoinen henkilöihin perustuva tarina.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale