Istun pihalla. Naapurin pikkupoika kävelee kompastellen luokseni. Se
istahtaa viereeni ja jokeltaa jotain. Aivan kuin se yrittäisi sanoa
minulle jotakin. Katson sitä silmiin, ja kysyn siltä leikkisästi
kuulumisia. Yhtäkkiä sen ilme vakavoituu. "Mitä nyt?" kysyn. Lapsi konttaa
taakseni. Naapurin eukko huutelee ovensuusta. Hän huomaa minut ja kysyy,
olenko nähnyt heidän Petriään. Kerron hänelle, että se on täällä minun
kaverinani. Eukko kävelee luokseni ja kuiskaa minulle murheellinen ilme
kasvoillaan: "Tämä Petri ei ole ihan tavallinen poika." Sitten hän ottaa
pojan syliinsä ja lähtee takaisin asuntonsa ovea kohti. Petri vilkaisee
minua vielä kaihoisasti ennenkuin katoaa äitinsä kanssa sisälle.

Ei mikään tavallinen poika.



- Kuvaa hyvin suhtautumista erilaisuuteen. Siitä ei edes itse tarvitse tehdä ongelmaa - muut kyllä huolehtivat, että jo lapsesta asti saa leiman ilman että kukaan edes pääsee kysymään millainen todella on se, josta vain puhutaan. Miksi se pitää kätkeä?


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale