Kirjoittanut DiamonDie


Se oli jäänyt kaikilta näkemättä. Minultakin se jäi, sokea kun olen, mutta
tunsin sen läsnäolon. Vereni hyytyi palasiksi ja elektronit siirtyivät
radoiltaan. Siitä ei oikeastaan pitäisi puhua, olihan ensimmäinen aika. Se
oli eripurainen eikä kellään ollut vastaansanomista.


Olen yhä ylpeä tavasta jolla kuolin. Se oli kuin laulua. Minä olen kuuro,
mutta laulun tunnistaa ilman korviakin. Toinen aika oli paras,
itsestäänselvä kuin kivien kuolema eikä kellään ollut vastaansanomista.


Se oli lystikäs yö. Nauruni sinkoili ympäriinsä pyrstötähtenä. Kuolema
olikin vain puku. Kolmas aika irrotti lihat luista eikä kellään ollut
vastaansanomista. Paitsi minulla, mutta minähän olen mykkä.


Anteeksi, muistin juuri etten osaa kirj--



- Värikäs, kiehtova kieli vei mukanaan. Ainoa miinus koko jutussa oli se viimeinen lause, se jäi todella ärsyttämään.

- Ovela juttu, semmoinen josta en voi sanoa mistä siinä puhutaan, kun kuitenkin olen ymmärtänyt "väärin" eli toisin kuin kirjoittaja ajatteli..

- Kirjoittaja oli saanut hyvän oivalluksen ja tehnyt siitä siistin rääpäleen. Loistavaa! :)

- Hallitusti jäsennelty tarina, jonka neljä sinänsä itsenäistä osaa muodostavat kuitenkin yhtenäisen tarinan jossa kulkee punainen lanka. Hyvä, kiinnostava ja vähän salaperäinenkin kokonaisuus.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale