Kirjoittanut DiamonDie


Se oli j��nyt kaikilta n�kem�tt�. Minultakin se j�i, sokea kun olen, mutta
tunsin sen l�sn�olon. Vereni hyytyi palasiksi ja elektronit siirtyiv�t
radoiltaan. Siit� ei oikeastaan pit�isi puhua, olihan ensimm�inen aika. Se
oli eripurainen eik� kell��n ollut vastaansanomista.


Olen yh� ylpe� tavasta jolla kuolin. Se oli kuin laulua. Min� olen kuuro,
mutta laulun tunnistaa ilman korviakin. Toinen aika oli paras,
itsest��nselv� kuin kivien kuolema eik� kell��n ollut vastaansanomista.


Se oli lystik�s y�. Nauruni sinkoili ymp�riins� pyrst�t�hten�. Kuolema
olikin vain puku. Kolmas aika irrotti lihat luista eik� kell��n ollut
vastaansanomista. Paitsi minulla, mutta min�h�n olen mykk�.


Anteeksi, muistin juuri etten osaa kirj--



- V�rik�s, kiehtova kieli vei mukanaan. Ainoa miinus koko jutussa oli se viimeinen lause, se j�i todella �rsytt�m��n.

- Ovela juttu, semmoinen josta en voi sanoa mist� siin� puhutaan, kun kuitenkin olen ymm�rt�nyt "v��rin" eli toisin kuin kirjoittaja ajatteli..

- Kirjoittaja oli saanut hyv�n oivalluksen ja tehnyt siit� siistin r��p�leen. Loistavaa! :)

- Hallitusti j�sennelty tarina, jonka nelj� sin�ns� itsen�ist� osaa muodostavat kuitenkin yhten�isen tarinan jossa kulkee punainen lanka. Hyv�, kiinnostava ja v�h�n salaper�inenkin kokonaisuus.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale