Kirjoittanut jean9

Siinä hän istuu viattomana kuin lapsi. Katselee kauhun kastelemin silmin,
vaikka luulisi jo ajatukseen tottuneen. Syytön hän on, enkä kiellä sitä.
Minä hänet pyydystin ja häkkiin telkesin. Samoina hetkinä, kun pesin
käsiäni verestä, olin sen tajunnut. Mutta eihän minun kaltainen täydellinen
ihminen olisi voinut erehtyä. Ja sitähän en muille halunnut paljastaa.
Ulkokultainen kuori nauttikoon valokeilojen säteilystä, kun sisällä viima
hakkaa lautoja irti.

Sähkövirta laukeaa läpi kehoa ravistellen. Katson mykistyneenä kuolleita
jäseniä. Tekisi mieli kirota nuo riivatut jumalat, jotka ajoivat minut
tähän helvetin kurimukseen. Pakkoko minun oli sulkea silmäni? Pakkoko minun
oli myydä sieluni?

Ja omaiset, vihamiehet; tunnemyrskyissä kylmissä seisovat.



- Tästä tulee vähän ahdistava olo. Lauseiden irrallisuus toisaalta haittaa juonen etenemistä, toisaalta tekee siitä kiinnostavan - kaikki ei käy tarinasta ilmi vaan paljon jää avoimeksi.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale