Kirjoittanut veekoo^

Tyttö katsoi sitä pitkään. Se tunsi tytön, mutta ei näyttäytynyt. Tyttö lähetti kaukotuntonsa sen luokse ja huomasi senkin olevan tyttö.
Se piilotteli puiden varjoissa, koska se ei enää luottanut mihinkään elävään. Tasangon Valtiaiden katoamisen myötä kaikki turvallisuus oli kadonnut Fasaldarista.
"Olen Saraijah", tyttö sanoi, "tunnen sinut. Tunnen merkkisi." Tyttö tunnusteli omaa kultaisenkuun merkkiä kaulassaan. "Peität sen mustalla letilläsi, niin kuin minä vaaleallani."
Tyttö astui puiden suojasta. "Olen se toinen, se joka hävisi taivaalta sinä yönä. Olen Eriljasou." Hän siirsi lettinsä syrjään merkin tieltä, merkit hohtivat kultaista valoa pimeydessä. "Miksi me olemme täällä?" "Meidän täytyy etsiä se, joka tanssii tulessa iltaisin."



- Ihanan panteistinen tarina kahdesta fantasiatytsystä, joilla on hassut nimet. Miksei tästä samantien tehdä eeppistä romaania?


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale