Kirjoittanut zenes

Tänään ajattelin häntä. Bussissa, baarissa, lounaalla, ihmisjoukoissa.
Hänen hiuksiaan, hänen nauruaan, hänen sädehtiviä silmiään.

Tässä paikassa, tässä ajassa, tässä kieroutuneessa tilassa,
ihmismielen noidankehässä, jatkuvassa levottomuudessa.
Tänään tahdoin tuntea jotain muuta. Tänään tahdoin olla vahva.
Tänään tahdoin nauttia sateesta, tänään tahdoin olla.

Mutta.

Kuulen kaikuvat askeleeni tyhjässä tornissa, yksinäisyyden linnassa.

Tässä kaukaisessa,
tässä autiossa.

Outoa, kuinka tila muuttuu ja etäisyydet menettävät merkitystään
..yli ajan ja paikan.
..yli muiston ja odotuksen.

Minun on ikävä ja minä kaipaan.

Ja keskellä ystävieni, keskellä ihmisten,
keskellä naurun, keskellä näennäisen ilon..

..minä tiedän:

Tämä ei ole alku, tämä ei ole loppu.
Tämä on tila, joka jatkuu.



- Tässä on kauniisti vangittu talteen sekä hetki että ajattomuus. Kaipaus on sellaista, aina jossakin läsnä. Taitavasti kirjoitettua tekstiä.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale