Kirjoittanut Hienoa

Hiljaisuus kiertää huoneen ovea ja ikkunoita. Se saa nurkan pölyttyneen kaktuksen luopumaan piikeistään, varastaa elinvoiman.

Hän istuu ikkunan äärellä. Hän on hiljaa. Kukaan ei tarvitse häntä, hänen ei tarvitse liikkua. Ei tarvitse hengittää.
"Miksi ei liikenteen melu kuulu tänne?"

Jokin rikkoo kohta hiljaisuuden. Mikä se on? Kiireiset askeleet rappukäytävässä. Ne eivät aio pysähtyä, haudassa aikaisintaan.
"Pitää katsoa sitten kun se on ajankohtaista." Ne ovat olevinaan tärkeät, tietenkin.

"Juuri tämä sekunti on ikuisuuden mittainen", tietää kello. Se heräsi äsken syvästä unestaan. Se muistaa ainoana tässä huoneessa velvollisuutensa.

Jokin muuttuu huoneesa. Varjo liikkui, ehkä pölynhiukkanen vain käänsi kylkeä.
Hän vetää henkeä. Uudelleen.



- Juuri tältä minusta tuntuu, hiljaisuudessa.

- Taidokasta, vangitsevaa kuvausta. Ehyt kokonaisuus.

- Hyvin rakennettu kokonaisuus, johon on vangittu tunnelma taitavasti. Otsikko on yksi yksittäinen sana, jonka merkitystä tai olemusta harvoin tulee mietittyä tai havainnoitua näin tarkkaan.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale