Kirjoittanut yoho

Cobbleian sulki silmänsä ja näki.

Hän viivähti parvekkeensa reunalla, ja alhaalla maassa hiekassa luki "kuolema". Hämmästynyt Cobbleian ryntäsi hissiin. Hissikuilun pohjalla seisoi mustaan kaapuun pukeutunut mies kasvot hämärässä. Hänen korppinsa rääkäisi enteellisesti.

Cobbleian syöksyi alas katutasoon. Kuolema oli hävinnyt maankamarasta, mutta mikä pahinta: se oli monistanut itsensä lähestyvien autojen puskureihin, yliliitävän lentokoneen kylkeen ja teräsaidan piikkeihin. Cobbleian ryntäili itkien ja lyhistyi pian tielle, jonka liikenne uhkasi nielaista polvistetun uhrinsa. Cobbleian aivan kuin odotti salaman lyövän.

Autot pysähtyivät, eikä kuolema kajonnut häneen, uhkailevat sanatkin hälvenivät. Sen sijaan teksti hänen rinnassaan sanoi lempeästi: "Elämä". Cobbleian avasi silmänsä, ja tahtoi taas olla sokea.



- Ei välttämättä mikään maailman sujuvin teksti, mutta tuo loppu herätti..herätti kysymyksen..

- Vaikka "Cobbleian" nimenä häiritsi tekotaiteellisuudellaan, on jutussa kieltämättä ideaa. Ilmeikästä kerrontaa ja hallittu rakenne.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale