Kirjoittanut Zha

Tuuli tuiversi lehtiä rantapuista ripotellen niitä keltaiseksi sateeksi lammen pintaan. Joutsen tuijotti tätä hetken mietteliäänä, kunnes nosti taas katseensa puussa istuvaan korppiin.
- Kerro vielä yksi tarina.
- Sinua odotetaan. Puolisosi lähtee pian etsimään.
- Hänen kanssaan ehdin olla kuolemaani asti, sinua en ehkä näe enää koskaan.
- Miten tahdot.

Ja korppi kertoi synkistä aarniometsistä, lumisista tuntureista, villieläinten jäljistä hangella. Joutsen kuunteli lumoutuneena.

Aamulla kaksi ihmistä saapui rantaan.
- Katso isä, lampi on jäätynyt!
- Eilen se oli vielä sula. Taitaa tulla talvi.
- Mikä tuolla on?

He menivät lähemmäs.
- Näyttää olevan kuollut joutsen. Se on jäätynyt kiinni lampeen.



- Sitä ihminen luulee aikaa aina olevan niille, jotka ovat tärkeitä kunnes huomaa, että elämä on mennyt ohi, eikä ole tehnyt sitä millä todella on väliä, eli nauttinut niiden seurasta ja ennen kaikkea tarjonnut itseään niille, jotka todella merkitsevät jotain.

- Tämä oli jonkinlainen opettavainen satu. Siinä oli oikein hyvä ajatus raapaleeksi ja se oli ainoa lajissaan.

- Aito, prameilematon kirjoitus. Hieno tyyli.

- Tässä tarinassa on sitä jotain. Kaunis, syvällinen ajatus, joka on muotoutunut hyvin tekstiksi. Sääntöjen ankara sanamäärä ei ole haitannut tätä teosta ollenkaan. Se ei tarvitse mitään muuta.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale