Kirjoittanut Maatissi

Tässä on matkani pää. Vaikka olenkin juovuksissa, taipuu varteni hänen ylleen ja lihani kysyy: ”Miksi itket?” Hän ei vastaa, mutta hänen tummat silmänsä ovat tuhansien kyynelten peittämät. Annan hänen nousta. Annan hänen kävellä. En tiedä onko elämänilo täysin kadonnut, mutta niin hän vain katoaa mustiin, kylmiin aaltoihin. Ehkä hän oli vain vahinko. En uskaltanut sanoa sitä hänelle.

Joku soittaa viulua tuolla kauempana, pääkirkon gargoilin alla. Kuljen sinne. Vieläkin kylmempi katse. Viettelijätär on palannut. Siitä täytyy päästä pois. Joku keisareista on hirtättänyt musketöörin katulyhtyyn. Jotenkin minusta tuntuu, että vainajia paleltaa siellä. Tuonpuoleisessa. Heidän ilmeensäkin ovat kuin pakkasen kutistama kyrpä, groteski riimukivi.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale