Kirjoittanut Atso Suopanki

Joskus olin leikitellyt ajatuksella siitä, jos olisin viimeinen elollinen olento maailmassa. Miten en koskaan ollut tullut ajatelleeksi tätä? Ihmiset olivat mädäntyneitä. Haju oli sietämätön kaikkialla missä heitä oli, ja yleensä heitä oli kaikkialla. Missään ei kuulunut lintujen ääniä. Sähköt eivät toimineet enää, hanasta ei tullut vettä. Kyllästyin aika pian ihmisten kotien penkomiseen. Se tuntui liian tuskalliselta, korostaen mielessäni sitä tosiasiaa, etten puhuisi enää ikinä toisen ihmisen kanssa. En voinut puhua koirallenikaan, sekin oli poissa. Niinpä hakeuduin luontoon, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Opin nauttimaan metsän antimista, vedestä tuli lempijuomani. Pidin päiväkirjaa. Ehkä joku tänne eksyvä sivilisaatio hyötyisi jonakin päivänä immuniteetin kirouksestani.



- Herää kysymys, mitä on tapahtunut, vai onko kaikki vain ajatusleikkiä? Oudon yksinäinen tunnelma.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale