Kirjoittanut zenes

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen hymyilevälle
myyjätädille tahdoessaan, vaatiessaan, hattaran omakseen.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen äidilleen
tahtoessaan, vaatiessaan, punertavan pallon itselleen.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen löytämälleen
perhoselleen tahtoessaan, vaatiessaan, huomiota riemulleen.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen maailmalleen
tahtoessaan, vaatiessaan, kaiken lapsuuden omnipotenssissaan.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen tulevalle
elämälleen tahtoessaan, vaatiessaan, kaiken itselleen.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen itselleen
tahtoessaan, vaatiessaan, määritystä olemukselleen.

"Minäminäminä!" huutaa pieni suloinen tyttönen kauhistuneelle
ihmisjoukolle, yrittäessään pysäyttää kuormuria paljain käsin.

niin ja vain niin.. huutaa pieni suloinen tyttönen,
todellisuuden tahtoessa, vaatiessa, katetta reunaehdoilleen.

"Minäminäminä!", kaikuu mielissämme, muistoissamme,
pienen suloisen tyttösen katoava, hauras minuus..



- Ihmisen tunne omnipotenssistaan voi päättyä rankalla tavalla -- joko ihan näin kirjaimellisesti ja fyysisesti rankalla kuin tässä tarinassa mutta myös psyykkisesti se saattaa olla rankka kokemus kun huomaa, että ei pystykään kontrolloimaan edes suurta osaa ympärillään tapahtuvasta. Ihmiset keskimäärin eivät tätä sisäistä; toivottavasti edes ne, jotka lukivat tämän...

- Tämä tarina erottui joukosta - edukseen. Mieleen jäi vahva kuva pienoisesta siskontyttärestä, josta pian kasvaa tarinan suloinen tyttö. Tarina on todellinen piristysruiske.


edellinen raapale | takaisin kilpailusivulle | seuraava raapale